Oleminen ja tekeminen Pisto-gallerian seinävitriineissä
Kokosin viime vuosien aikana tekemistäni grafiikan vedoksista näyttelyn Vantaalla, Tikkurilan kirjastossa sijaitsevaan Pisto-galleriaan. Näyttely on tekijälleen tärkeä katsaus menneeseen ja näin ponnistava askel eteenpäin. Tämän kirjoituksen tarkoitus on työstää tätä näyttelyäni. Avaan muutamia teoksia muistelemalla, mitä niitä tehdessäni ajattelin. En selitä teosten tarkoitusta, merkitystä enkä varsinkaan, mitä ne pyrkivät esittämään; uskon tulkinnan olevan viime kädessä kiinni katsojan omista näkemyksistä ja kokemuksista. Pohdin ja muistelen sen sijaan, mitä olen mielessäni työstänyt laattoja ja vedoksia tehdessäni. Ajatukset sekä tuntemuksien ja oivalluksien prosessi on katkeamaton grafiikkaa tehdessäni. Osa ajatuksistani voi näkyä tunnelmina vedoksissa, mutta on myös mahdollista, että muistan ajatuksiani väärinkin.
Mielestäni taideharrastus on ennen kaikkea selitettävissä arjen estetiikkana. Koen valtavaa riemua voidessani käsitellä erilaisia elämään liittyviä ilmiöitä ja jopa haasteita taiteen tekemisen yhteydessä. Ennen näyttelyn kokoamista kuuntelin Kansainvälisen Estetiikan Seuran järjestämässä konferenssissa ihailemani ajattelijan Yuriko Saiton luennon. Saito on uransa aikana nostanut esille erityisesti arjen estetiikan ominaispiirteitä. Hän totesi luennolla sekä uusimmassa kirjassaan, ettei estetiikkaa pitäisi erottaa elämässämme vain sen erityisiin, ei-arkisiin osiin, koska esteettinen määrittää elämämme ja sen laadun, hyvässä ja pahassa (Saito 2017, 4). Olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan. Ymmärrän ajatuksen erityisesti taideharrastusten kautta. Taide on tapa olla ja liittyä ympäristöön havainnoiden sitä tietoisesti. Elämähän on ennen kaikkea tekemistä ja osallistumista. Elämän käsitteleminen sinänsä on verrattain mahtipontinen lähtökohta – tuskin suurempaa asiaa onkaan. Taiteen tekemisen ajatus osana arkea laittaa asian kuitenkin takaisin ihmisen mittaan. Elämä ei ole ylipääsemättömän vakavaa yksilön kannalta katsottuna.